Vauhtivaate vaaleanpunaisesta

Iiriksen asusta valmistui melko pitkäkarvainen kokonaisuus. Tämä ehkä sopii allergiaperheeseen, jonne ei voi hankkia lemmikkiä, tai sitten se pahentaa tilannetta entisestään. Jouluaattona kuulin takkia harjatun niin että karvat pöllysivät.

Koristeeksi takki sai varastoistani löytyneen valkoisen Bratzien tähtiharjan. Se solmitaan silkkinauharusetilla rintaan. Saappaiden karvaa olin aluksi lyhentämässä, mutta toisaalta rento hippityyli sopi kokonaisuuteen. Mitä sitten Iiris lienee lopulta mieltä... en ole kuullut vielä omaa mielipidettään!

Hillittyä pellavaa

Seuraavaksi valmistunut malli olikin pellavasomisteinen. Koristeiksi riittivät koristeompeleet. Samalla harjoittelin uuden ompelukoneen mahdollisuuksia ja ominaisuuksia. Asuun kuuluvat vielä saappaat, joiden yläreunassa on sentin leveä pellavakankainen reuna koristeompeleineen.

Tämä asu jäi mallinuken omaisuudeksi, kun Iirikselle syntyi vaaleanpunainen karvakoristetrenssi...

Kalju, homeinen mannekiini työssään

Milloinkas muotivalokuvat aiemminkaan olisivat kertoneet koko totuutta! ;)

Mallinuken tragedia

Takin kaavat ovat peräisin Anne Grete Gaaserudin Nuken omat vaatteet -kirjasta. Pidensin pari senttiä ohjeen hihoja sekä hieman takinhelmaa ja saappaanvarsia. Koristeet kehittelin kankaan ylijäämäpaloista: villahaituvilla täytetyt pallukat ovat käyttökelpoinen koriste, sillä teddykangastilkku tuli näin nurkkia myöten hyödynnettyä. Ruskeaa fleeseä ostin Eurokankaasta 30 cm kaitaleen parilla eurolla, ja kangasmäärä riitti juuri ja juuri. Kovin hintava talviasu ei siis ollut.

Mallinuken kohtaloa sen sijaan jouduin pohtimaan. Tarvitsin näet nuken itsekin, että voisin soveltaa kaavoja ja toisaalta varmistaa, että asu toimi. Niinpä etsin kirpparilta sopivaa nukkea. Löysin muovipussiin suljettuna yöpukuisen pehmovartaloisen tyttönuken, joka kokonsa puolesta vastaisi baby born -nukkea. Olin aluksi tyytyväinen kuuden euron mallinukkeeni.

Kotona kuitenkin paketin avattuani tajusin syyn pusiin tiukkaan umpisolmuun: nuken tukka oli leikelty, vartalo homeessa, saumat ratkenneet. Hetken olin valmis palauttamaan nuken kirpparipöydälle, mutta... sitten kävi lelua sääli. Miten huonosti sitä olikaan kohdeltu! Päätin antaa sen jatkaa uutta hehkeää mallinuken elämäänsä ja nauttia lämpimästä, kuivasta huoneilmasta kenties pimeän kellarin sijaan. Ehkä jopa korjaisin nuken!

Nyt minulla on jo neula, jolla voi yrittää pujottaa uusia hiuksia muovipäähän.

Talviturkikset Fridalle

Tämä turkisasu paketoitui Fridan joululahjaksi. Tyttö oli saanut luvan avata paketin hieman etuajassa - lienee odotuksen jännitys käynyt ylivoimaiseksi. Äidin kertoman mukaan nukkeäidin kommentti oli: "Olisipa meillä Marian (=nuken) kanssa samanlaiset asut." Tällä pitkän paussin ompelukokemuksella sellaisen kokonaisuuden valmistaminen olisikin haaste... mutta mukavaa, että asu oli miellyttänyt.

Nukketarinoiden alku

Tunnen pari valloittavaa pikkutyttöä - Iiriksen ja Fridan. Molemmat ovat ihania pieniä neitejä, jotka ovat sulattaneet tädinsydämeni täysin.

Iiris on neljävuotias veljentytär, liikunnallisesti erinomaisen lahjakas: temppukoulut, sirkusleiri, mäenlasku pihamäessä, kilpahiihto mummolassa - kaikki hallinnassa. Iiris on myös hyvin tyylitajuinen: väri on ehdottomasti vaaleanpunainen.

Fridaan tutustuin puolitoistavuotta sitten. Ihastuttava nelivuotias serkuntytär, joka puhui nopeasti... ehtiäkseen sanoa sanottavansa ennen keskeyttämistä. Meitä yhdisti koirarakkaus, nukkemaailma ja tarve jutustella mukavia.

On ollut hauska saada kaksi tällaista ystävää. Joululahjaksi päätinkin tehdä tyttöjen nukkeystäville talviasut, nukkeäitien oman tyylin mukaisesti.